24.11.2014

Käräjäoikeuden tuomio 30.9.2010

Syyttäjä vaati psykiatrian poliklinikan vastaavalle avohoidon erikoislääkärille A:lle rangaistusta kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti kahdesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan A oli 29.5.2007 ja 12.10.2009 katsellut sähköisestä potilastietojärjestelmästä puolisonsa sukulaisen B:n salassa pidettäviä potilastietoja ilman tämän suostumusta tai muuta laillista perustetta. Potilastietojen katselu oli tapahtunut henkilötietolain 7 §:n mukaisen käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaisesti. A ei myöskään ollut osallistunut B:n hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin niin, että hänellä olisi tällä perusteella ollut oikeus käsitellä B:n potilastietoja. Potilastietojen katselu oli lisäksi loukannut B:n oikeutta yksityisyyteen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 30 päiväsakon rangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta. Käräjäoikeus katsoi, että A oli katsellessaan B:n potilastietoja ollut potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:ssä tarkoitettu sivullinen. Potilastietojen katseleminen ei myöskään ollut ollut välttämätöntä B:n hoidon kannalta. Huomioon ottaen vastaavan lääkärin vastuita ja oikeuksia koskevan kirjallisen ohjeistuksen puutteellisuus sekä A:n kanssa samassa organisaatiossa toimivien henkilöiden erilaiset tulkinnat niistä A:n ei voitu katsoa toimineen tahallisesti. Hän oli kuitenkin toiminut vastoin hänen asemassaan ja kysymyksessä olevassa tilanteessa häneltä edellytettyä huolellisuusvelvoitetta. Teko ei ollut vähäinen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari.

Hovioikeuden tuomio 24.10.2011

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja rangaistusta korotetaan.

Hovioikeus tuomitsi A:n tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 60 päiväsakon rangaistukseen. Hovioikeus katsoi, että A oli 12.10.2009 tapahtuneen potilastietojen katselun osalta toiminut tahallisesti. A oli koko hoitosuhteen ajan ollut B:hen nähden potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla sivullinen. A oli kertonut tienneensä B:n hoitosuhteen päättyneen ja toimineensa vastoin B:n tahtoa katsellessaan hänen potilastietojaan 12.10.2009. Näin ollen A:n oli täytynyt ymmärtää, että potilastietojen tarkastelu oli ollut vastoin B:n oikeuksia potilaana, eikä potilastietojen tarkastelu hoitosuhteen päättymisen jälkeen ollut ollut asianomistajan hoidon järjestämiseksi millään tavoin tarpeellista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on toiminut vastaavana avohoidon erikoislääkärinä psykiatrian poliklinikalla (terveydenhuollon toimintayksikkö). A:n aviopuolison sukulainen B on 27.6.2006 alkaen ollut hoidettavana samalla poliklinikalla työskennelleen toisen erikoislääkärin potilaana. B:tä hoitanut lääkäri on luvannut B:lle, ettei hänen hoitoaan koskevia tietoja kerrottaisi A:lle.

2. A on 29.5.2007 kolmeen kertaan katsellut sähköiseen potilasasiakirjarekisteriin (potilastietojärjestelmä) tallennettuja B:n potilasasiakirjoja. A on uudelleen katsellut B:n potilasasiakirjoja 12.10.2009. Tuolloin A on tiennyt, että B ei halunnut A:n katselevan häntä koskevia potilasasiakirjojen tietoja (potilastietoja) ja että B oli vähän aikaa aikaisemmin lopettanut hoitosuhteen ainakin osittain siitä syystä, että hän oli saanut tietää A:n aikaisemmista tietohauista. B:n terveydentila oli heikentynyt luottamussuhteen järkkymisen ja hoitosuhteen päättymisen myötä.

3. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei A olisi saanut tarkastella B:n potilastietoja ensinnäkään sen vuoksi, että hän oli ollut potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 13 §:ssä tarkoitettu sivullinen B:hen nähden, eikä senkään vuoksi, ettei potilastietojen tarkastelu ollut B:n hoidon kannalta ollut välttämätöntä henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla. A:n on katsottu menettelyllään rikkoneen virassaan noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Hovioikeus on tuominnut hänet syytekohdassa 1 tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (tekoaika 29.5.2007) ja syytekohdassa 2 tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (tekoaika 12.10.2009) yhteiseen sakkorangaistukseen.

4. A on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, että hänellä oli ollut oikeus tarkastella B:n potilastietoja virkaan kuuluvien velvollisuuksiensa perusteella. A:n valituksen johdosta kysymys on siitä, onko A menetellyt vastoin virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä katselemalla B:n potilastietoja ja, jos näin on, onko hän syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemiin rikoksiin.

Potilaan yksityisyyttä ja hoitoa koskevat säännökset

5. Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

6. Henkilötietolain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä. Henkilötietolain 6 ja 7 §:n mukaan henkilötietoja saa käyttää ja muutoin käsitellä vain tavalla, joka ei ole yhteensopimaton henkilörekisterille määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on lain 11 §:n mukaan kielletty, mutta sanottu kielto ei lain 12 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan estä terveydenhuollon toimintayksikköä tai terveydenhuollon ammattihenkilöä käsittelemästä näiden tässä toiminnassa saamia tietoja rekisteröidyn terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta tai häneen kohdistetuista hoitotoimenpiteistä taikka muita rekisteröidyn hoidon kannalta välttämättömiä tietoja.

7. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan nojalla salassa pidettäviä ovat viranomaisen asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta. Potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan erityislakina potilaslakia. Potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaan potilaan hoito on järjestettävä siten, että hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

8. Potilaslain 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä. Näitä tietoja ei saa pykälän 2 momentin mukaan antaa ilman potilaan kirjallista suostumusta sivulliselle, jolla potilaslaissa tarkoitetaan muuta kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvaa henkilöä. Potilasasiakirjoilla tarkoitetaan lain 2 §:n 5 kohdan mukaan muun muassa potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä tai laadittuja asiakirjoja taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja.

9. Potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä on annettu potilaslain 12 §:n 2 momentin nojalla tekoaikana voimassa ollut sosiaali- ja terveysministeriön asetus (99/2001). Sen 4 §:n 1 momentin mukaan potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat saavat käsitellä potilasasiakirjoja vain siinä laajuudessa kuin heidän työtehtävänsä ja vastuunsa sitä edellyttävät. Samansisältöinen säännös on nykyisin voimassa sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjoista antaman asetuksen (298/2009) 4 §:n 1 momentissa.

Arvioinnin lähtökohdat

10. Korkein oikeus toteaa, että potilasasiakirjarekisteriin sisältyvät tiedot ovat lain nojalla salassa pidettäviä ja että niitä saa ilman potilaan kirjallista suostumusta luovuttaa tai muutoin käsitellä vain laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä säädetyin edellytyksin. Potilastietojen käsittely terveydenhuollon toimintayksikössä edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöltä kuten lääkäriltä, että hän osallistuu kyseisen potilaan hoitoon tai siihen liittyviin muihin tehtäviin. Tämän edellytyksen täyttyessä hän saa käsitellä potilasasiakirjoja vain siihen tarkoitukseen, johon potilastietoja on kerätty, ja vain siinä laajuudessa kuin hänen tehtävänsä ja vastuunsa terveydenhuollon toimintayksikössä sitä edellyttävät. Potilaan oikeus yksityisyyteen on viime kädessä perustuslaissa turvattu perusoikeus, jota potilaan hoidossa on kunnioitettava.

A:n käyttöoikeus potilasasiakirjarekisteriin

11. A:lla on ollut työssään tekninen käyttöoikeus sosiaali- ja terveystoimen sähköiseen potilasasiakirjarekisteriin. A on sitoutunut noudattamaan allekirjoittamassaan sitoumusasiakirjassa yksilöityjä tietosuoja- ja tietoturvaperiaatteita käyttäessään terveystoimen atk-laitteita ja -ohjelmistoja. Asiakirjassa on seuraavansisältöinen kohta: "Minulla ei ole katseluoikeutta muihin kuin työtehtävieni edellyttämiin tietoihin (ei esim. lähiomaisen tai tuttavan potilastietoihin)."

12. Korkein oikeus toteaa, ettei A:n käyttöoikeuksista potilasasiakirjarekisteriin tai hänen antamastaan mainitusta sitoumuksesta ole sinänsä johtunut laajempia rajoituksia kuin mitä jo laista seuraa. A:n antamassa sitoumuksessa esimerkkinä mainitusta lähiomaisen tai tuttavan potilastietojen katseluoikeuden rajoituksesta ei voida päätellä, että näiden tietojen katselu olisi sitoumuksen perusteella kiellettyä myös siinä tapauksessa, että A osallistuu tällaisen läheisen henkilön hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin.

A:n osallistuminen B:n hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin

13. Alemmat oikeudet ovat tulkinneet potilaslain 13 §:n 2 momenttia siten, että siinä tarkoitetaan sivullisella muita kuin potilaan hoitoon välittömästi osallistuvia henkilöitä asianomaisessa toimintayksikössä. Lainkohdan sanamuodon mukaan sivullisena ei myöskään pidetä hoitoon liittyviin tehtäviin osallistuvia toimintayksikön työntekijöitä. Alemmat oikeudet ovat perustaneet sanotun tulkintansa osaltaan potilaslain esitöihin sisältyvään lausumaan, jonka mukaan sivullisella tarkoitetaan myös asianomaisessa toimintayksikössä työskentelevää terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka ei hoida potilasta (HE 185/1991 vp s. 21). Korkein oikeus katsoo, ettei tältä osin sanamuodoltaan selvää potilaslain säännöstä voida tulkita alempien oikeuksien tavoin pelkästään yksittäisen, asiayhteydestään irrotetun esityölausuman perusteella ja ettei asiassa ole ilmennyt muitakaan oikeudellisia perusteita tällaisen tulkinnan tueksi. Lainkohtaa on siten sovellettava tältä osin sanamuotonsa mukaisesti.

14. Potilaan hoidolla tarkoitetaan potilaslaissa potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä (potilaslain 2 §:n 2 kohta). Mitä potilaslaissa tarkoitetaan potilaan hoitoon liittyvillä tehtävillä, ei sitä vastoin ole määritelty laissa tai sen esitöissä.

15. Asiassa on sinänsä riidatonta, ettei B ole ollut A:n hoidettavana potilaana poliklinikalla. A onkin vedonnut siihen, että hänellä oli ollut vastaavan erikoislääkärin tehtävässään oikeus seurata poliklinikan muiden lääkäreiden antaman hoidon asianmukaisuutta muun muassa potilastietojärjestelmän avulla ja tarvittaessa myös puuttua heidän antamaansa hoitoon.

16. Kirjallisena todisteena A:n tehtävistä on esitetty psykiatrisen erikoissairaanhoidon palkkausuudistukseen liittynyt selvitys lääkäreiden tehtävänkuvista. Sen mukaan A:n tehtäviin on kuulunut aluetyöryhmän vastaavana lääkärinä toimiminen, koko tiimin johtaminen ja erikoistuvien lääkäreiden ohjausvastuu.

17. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuullut ylilääkäri ja tulosaluejohtaja, jotka ovat toimineet A:n esimiehinä, ovat kertoneet A:n tehtävistä ja vastuista poliklinikan vastaavana erikoislääkärinä yhdensuuntaisesti A:n kanssa. Kertomusten mukaan A vastasi kaikkien yksikössään hoidettavina olevien potilaiden hoidosta ja hänellä oli myös oikeus puuttua heille annettuun hoitoon tilanteen niin vaatiessa. Vastaava erikoislääkäri suoritti kertomusten mukaan valvontatehtäväänsä hoitohenkilökunnan kokousten avulla ja lisäksi tutustumalla potilasasiakirjoihin. B:tä hoitanut poliklinikan toinen erikoislääkäri on puolestaan todistajana kertonut, ettei vastaava erikoislääkäri ollut ollut potilasasioissa esimiesasemassa toiseen lääkäriin nähden kuten ylilääkäri oli ja ettei muilla lääkäreillä kuin hoitavalla lääkärillä ollut hänen käsityksensä mukaan oikeutta lukea omasta aloitteestaan potilasasiakirjoja.

18. Korkein oikeus toteaa, ettei vastaavan erikoislääkärin tehtäviä ja vastuita ole määritelty kovin täsmällisesti. Niistä on myös esitetty edellisessä kohdassa todetuin tavoin erisuuntaisia käsityksiä. Ylilääkärin ja tulosaluejohtajan kertomukset ja kirjallisena todisteena esitetty selvitys lääkäreiden tehtävänkuvista osoittavat kuitenkin sen, että A on osaltaan vastannut poliklinikan kaikkien potilaiden hoidosta ja että hänellä on tarvittaessa ollut oikeus puuttua myös toisten lääkäreiden potilaiden hoitoon. Todistajana kuullun erikoislääkärin kanta vastaavan erikoislääkärin puuttuvasta esimiesasemasta ja potilastietojen käsittelyoikeuksien rajoituksista ei anna aihetta toisenlaiseen johtopäätökseen. A:lla on siten näytetty yksikössään olleen oikeus osallistua muidenkin hoidettavina olleiden potilaiden hoitoon ja hoitoon liittyviin tehtäviin edeltä ilmenevällä tavalla, eikä hänen siten voida katsoa olleen sivullinen heihin nähden.

Potilastietojen käsittelytarkoitus

19. Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n rikkoneen virkavelvollisuuksiaan myös sen vuoksi, ettei potilasasiakirjojen tarkastelu ollut ollut B:n hoidon kannalta välttämätöntä. Alemmat oikeudet ovat tulkinneet tällöin henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 10 kohtaa siten, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi sen perusteella oikeus käsitellä potilasasiakirjoja vain, jos se on potilaan hoidon kannalta välttämätöntä. Mainitun lainkohdan sanamuoto ei kuitenkaan anna aihetta tällaiseen tulkintaan (ks. edellä kohta 6). Välttämättömyyden vaatimus liittyy tietosisältöön eli siihen, minkälaisia potilasta koskevia tietoja ylipäänsä saadaan rekisteröidä ja käsitellä terveydenhuollon toimintayksikössä. Lainkohdan mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn kielto ei siten estä terveydenhuollon toimintayksikköä tai ammattihenkilöä käsittelemästä näiden tässä toiminnassa saamia, lainkohdassa yksilöityjä potilastietoja tai muita potilaan hoidon kannalta välttämättömiä tietoja. Henkilötietolain esitöistäkään ei ole saatavissa tukea alempien oikeuksien tulkinnalle, eikä tällainen potilastietoja käsittelyä terveydenhuollon toimintayksikön piirissä voimakkaasti rajoittava tulkinta olisi myöskään ongelmaton potilaan hyvän hoidon ja potilasturvallisuuden kannalta. Harkittaessa, onko A menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, on B:n potilastietojen käsittelyn välttämättömyyden sijaan arvioitava seuraavaksi sitä, onko A lukenut sanottuja tietoja potilasasiakirjarekisterin käyttötarkoituksen mukaisessa tarkoituksessa, kuten henkilötietolain 7 §:ssä edellytetään, ja ovatko A:n työtehtävät edellyttäneet B:n potilastietojen käsittelemistä.

20. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle A on vedonnut siihen, että B:n potilastietojen tarkastelu oli 29.5.2007 ollut tarpeellista muun muassa B:n henkilöllisyyden varmistamiseksi ja sen selvittämiseksi, miten hänen hoitonsa oli järjestetty, kuinka kauan B oli ollut yksikössä hoidettavana ja oliko edellytyksiä siirtää hänen hoitonsa toiseen yksikköön A:n ja B:n läheissuhteen vuoksi. Potilastietojen tarkastelu 12.10.2009 oli A:n mukaan ollut tarpeellista B:n saaman hoidon ja siihen liittyneiden ongelmien arvioimiseksi.

21. A:n Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä antamasta kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli sattumalta tullut tietoiseksi B:n hoidosta poliklinikalla varatessaan aikaa toiselle potilaalle. Avattuaan B:n potilastiedot 29.5.2007 A oli kertomansa mukaan varmistunut siitä, että potilas oli hänen vaimonsa sukulainen. Lisäksi hän oli havainnut B:n olleen poliklinikan toisen erikoislääkärin hoidettavana lähes vuoden. Jollei hoitosuhde mainitun erikoislääkärin kanssa olisi jatkunut niin pitkään, A olisi esittänyt B:n hoidon siirtämistä toiseen yksikköön, koska B ja erityisesti hänen perheensä olivat A:lle läheisiä. Tässä tilanteessa hoitosuhteen katkaiseminen ei kuitenkaan olisi ollut B:n edun mukaista, eikä A sen vuoksi ollut nostanut asiaa esille. A oli avannut ja sulkenut potilastiedoston kolmeen kertaan muiden työtehtäviensä aiheuttamien keskeytysten vuoksi. A oli tarkastellut B:n potilastietoja vielä 12.10.2009, koska oli ilmeistä, että B:lle viime kuukausina poliklinikalla annettu hoito oli vahingoittanut häntä, ja koska hoitoa oli tuolloin antanut erikoislääkärin asemesta erikoistuva lääkäri, jota A:n oli pitänyt kouluttaa.

22. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella A:n Korkeimmassa oikeudessa antaman kertomuksen uskottavuutta olisi aihetta epäillä.

23. Kysymyksessä olevaa potilasasiakirjarekisteriä koskevan tietosuojaselosteen mukaan rekisteriä käytetään muun muassa potilaan hoidon suunnitteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin sekä myös terveydenhuollon suunnitteluun sekä opetus- ja koulutustarkoituksiin. Korkein oikeus toteaa, että A:n esittämät perusteet B:n potilaskertomuksen lukemiselle eivät sinänsä ole ristiriidassa rekisterin käyttötarkoituksen kanssa.

Ovatko A:n työtehtävät edellyttäneet B:n potilastietojen käsittelyä

24. Huomioon ottaen mitä edellä on todettu A:n tehtävistä poliklinikan vastaavana erikoislääkärinä, A:lla on työtehtäviensä perusteella ollut lähtökohtaisesti oikeus tarkastella poliklinikan toisen lääkärin hoidettavana olevan potilaan potilastietoja hoidon asianmukaisuuden selvittämiseksi. Korkein oikeus toteaa, että potilastietojen käyttöoikeus on kuitenkin aina harkittava tapauskohtaisesti huomioon ottaen potilaan oikeus yksityisyyteen.

25. Syytteessä on katsottu A:n rikkoneen virkavelvollisuuksiaan myös sillä perusteella, että hänen menettelynsä oli loukannut B:n oikeutta yksityisyyteen. Syytteessä on viitattu tältä osin perustuslain 10 §:ään ja potilaslain 3 §:n 2 momenttiin.

26. Korkeimman oikeuden pääkäsittelyssä kuullut ja edellä kohdassa 17 mainitut todistajat ovat kaikki pitäneet ongelmallisena läheisen potilaan hoitamista psykiatrisessa hoidossa. A:n mukaan ongelmat liittyivät potilaan ja lääkärin tietosuojaan sekä käytännön hoitomahdollisuuksiin. Psykiatriassa ei ollut suositeltavaa hoitaa lähisukulaista hoitosuhteen erityislaatuisuudesta johtuen, ja alalla noudatettiin yleisesti tämän mukaista hoitokäytäntöä. Todistajana kuullun ylilääkärin mukaan psykiatrisen hoidon perusasiana opetettiin, että lääkärin lähisukulaiset ja muut läheiset ohjataan toiseen hoitoyksikköön kuin missä heille läheinen henkilö työskentelee. Hän on edelleen katsonut, että läheissuhteesta johtuen A ei ollut voinut puuttua B:n hoitosuhteeseen. Todistajana kuullun tulosaluejohtajan mukaan psykiatrisen potilaan hoitaminen muualla kuin sellaisessa hoitoyksikössä, jossa läheinen oli työssä, oli osa hyvää hoitoa. Lähisukulaisuus aiheutti sen, ettei psykiatrista hoitoa voitu antaa asianmukaisesti.

27. Korkein oikeus toteaa, että psykiatrisessa hoidossa käsitellään yleensä poikkeuksellisen arkaluontoisia potilastietoja, mistä johtuen yksityisyyden suojaa koskevat normit saavat erityistä painoa tällä alalla. A:n ja todistajina kuultujen lääkäreiden edellisessä kohdassa selostetuista kertomuksista on ilmennyt, että psykiatrian erityinen luonne tässä suhteessa on yleisesti psykiatrisesta hoidosta vastaavien tiedossa ja otetaan huomioon muun muassa hoitoyksikköön ohjauksessa ja hoitokäytännöissä.

28. A:n menettely on loukannut B:n oikeutta yksityisyyteen, koska B on edellyttänyt, ettei A saa tietää hänen potilastietojaan. A on heti ensimmäisen tietohaun perusteella tiennyt tarkastelevansa potilasasiakirjarekisteristä läheisensä tietoja. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla A olisi voinut perustellusti olettaa B:n hyväksyvän tällaisen menettelyn. Kun B ei itse ollut kertonut A:lle hoitosuhteestaan, A:n on täytynyt päinvastoin lähteä siitä, ettei B ole halunnut A:n myöskään oma-aloitteisesti selvittävän hänen terveydentilaansa koskevia tietoja. Edellä selostetun psykiatriseen hoitoon liittyvän käytänteen johdosta A:n on täytynyt ymmärtää tietohakujensa vaarantavan B:n yksityisyyden. A:lla olisi ollut muitakin keinoja käytössään sen selvittämiseksi, olisiko B:n hoito voitu siirtää toiselle poliklinikalle. Lukiessaan myöhemmin 12.10.2009 uudestaan B:n potilaskertomusta hän on lisäksi tiennyt B:n ehdottoman kielteisestä kannasta. Se, että A:lla on yleensä ollut oikeus poliklinikalla hoidettavien potilaiden potilasasiakirjojen käsittelyyn edellä todetulla tavalla ja että hän on ollut yksikössä hoidettavina olevista potilaista osaltaan vastuussa, ei ole merkinnyt sitä, että hän olisi yksittäistapauksessa saanut toimia vastoin potilaan tahtoa ja tämän keskeisiä oikeuksia. Kysymys ei myöskään ole ollut kiireellisestä tilanteesta, jossa B:n potilastietojen katseleminen olisi ollut välttämätöntä B:n terveyden palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. A:n työtehtävät eivät siten ole edellyttäneet tässä tapauksessa B:n potilastietojen katselemista.

Onko A syyllistynyt virkavelvollisuuksien rikkomisiin

29. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamies tuomitaan virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä samassa luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Saman luvun 10 §:n mukaan virkamies tuomitaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen mainittujen lainkohtien mukaan edellyttää lisäksi, ettei teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.

30. Kuten mainittujen rikoslain 40 luvun säännösten sanamuodoista ilmenee, kysymys siitä, millainen menettely on virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että virkatoiminnassa noudatettavan, säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden sisältö on oltava selvästi määriteltävissä, jotta teko olisi mainittujen säännösten nojalla rangaistava (KKO 2007:46 kohta 13).

31. A on ollut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla velvollinen ottamaan huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään. Syytteen tueksi viitatut perustuslain 10 § ja potilaslain 3 §:n 2 momentti sekä edellä kohdissa 6 - 9 selostetut, potilaan yksityisyyden suojaan liittyvät muut säännökset määrittelevät laillisuusperiaatteen kannalta riittävän täsmällisesti potilaan oikeuden yksityisyyteen terveyden- ja sairaanhoidossa. Niiden vastainen menettely voi siten olla rangaistavaa virkavelvollisuuden rikkomista ja virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista koskevien rangaistussäännösten nojalla.

32. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on edellä kohdassa 2 selostetulla menettelyllään rikkonut 29.5.2007 (syytekohta 1) ja 12.10.2009 (syytekohta 2) virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Ensimmäisillä katselukerroilla A on laiminlyönyt noudattaa riittävää varovaisuutta ryhtyessään käsittelemään B:n potilastietoja ja siten huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa. Huolellisesti menetellessään A:n olisi tullut turvautua muihin hänellä käytettävinään olleisiin keinoihin B:n läheisaseman selvittämiseksi. Koska A on jälkimmäisellä kerralla tiennyt, ettei B halua hänen lukevan potilastietojaan, virkavelvollisuuden rikkominen on tältä osin ollut tahallista. A:n teot ovat loukanneet B:n keskeistä perusoikeutta potilaana. Huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut niihin liittyvät seikat, teot eivät ole olleet kokonaisuutena arvostellen vähäisiä.

Rangaistus

33. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

34. Toisin kuin alemmat oikeudet Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:lla on ollut työtehtäviensä perusteella lähtökohtaisesti oikeus tarkastella poliklinikan toisen lääkärin hoidettavana olevan potilaan potilastietoja ja että hän ei ole tarkastellessaan B:n potilastietoja toiminut vastoin potilaslain 13 §:stä ilmenevää oikeusohjetta tai henkilötietolain 12 §:n 1 momentin 10 kohdan säännöstä. A:n syyksi luetut teot eivät sen vuoksi osoita hänessä yhtä suurta syyllisyyttä kuin ne ovat osoittaneet alempien oikeuksien tekemän oikeudellisen arvion perusteella. Hänelle tuomittua rangaistusta on sen vuoksi perusteltua alentaa. Korkein oikeus katsoo, että 40 päiväsakon rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan rangaistusta alentaen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syytekohta 1) ja virkavelvollisuuden rikkomisesta (syytekohta 2) yhteiseen 40 päiväsakon rangaistukseen. Kun päiväsakon rahamäärä on 54 euroa, A:n on maksettava sakkoa 2 160 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Mika Huovila. Esittelijä Tom Laitinen.